Näin sydäntalven ytimessä on kaipuu tuhdimpiin ruokiin. Pataruuista tunnetuimpia ja suosituimpia on Karjalanpaisti. Karjalanpaistilla oli eri karjalaisissa pitäjissä oma nimityksensä kuten Kirvussa uunipaisti, Käkisalmessa lihapotti ja sakkolan paisti Sakkolassa. Ruukkupaistinakin se on tunnettu. Karjalanpaisti-nimeä alettiin käyttää vasta kun evakot tekivät paistin tunnetuksi eri puolilla Suomea.

Suussa sulava Karjalanpaisti kypsennetään hitaasti uunissa hauduttamalla. Ohjeita on nykyään monenlaisia. Liharaaka-aineina käytetään useimmiten sianlapaa ja naudanrintaa. Ennen laitettiin myös lampaanlihaa ja sisäelimiä kuten munuaisia, maksaa ja sydäntä.

Meillä kotona tehtiin paisti aina sian- ja naudanlihasta ja joskus lisättiin myös lampaanlihaa, mutta ei koskaan sisäelimiä. Kypsennettiin valurautapadassa ja siten teen sen vieläkin. Ruskistan lihan ensin padassa hellalla ja lisään mausteet ja vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Sitten pata vain uuniin hautumaan, helppoa ja erittäin herkullista.

Paisti voidaan toki kypsentää savipadassa tai ruukussa myös eikä lihoja tarvitse paistaa ennen uuniin laittamista. Lihoista vielä sen verran että joissakin ohjeissa laitetaan kutakin lihalajia yhtä paljon. Suositeltavaa on laittaa sianlihaa eniten, koska se antaa paistille makua. Kaikkein maukkaimman paistin saa kun seassa on myös luullista lihaa. Karjalanpaisti kuuluu myös monessa perheessä joulupöytään karjalanpiirakoiden kanssa. Karjalanpaistin kanssa sopivat kuoriperunat tai perunamuusi ja tietysti puolukkasurvos. Paisti vain paranee lämmitettäessä, joten sitä voi nauttia monena päivänä vaihdellen lisukkeita. 

Täältä löytyy Karjalanpaisti resepti Herra Snellmanin tapaan.

Muista laittaa Karjalanpaisti uuniin heti aamusta, mukavaa viikonloppua!

A-luokka on poistunut pakkausmerkinnöistä mutta kansan keskuudessa nimike elää varmaan vielä kauan. Merkintää saa käyttää ensvuoden loppuun asti, sen jälkeen makkaran luokitukset siirtyvät historiaan. Muutos liittyy Suomen ja EU-elintarvikelainsäädännön yhtenäistämiseen. Vaikka merkintä poistuu pitää lihapitoisuus ja rasvan määrä ilmoittaa pakkauksessa.

Mikä oli A-luokan makkara?
Leikkele- ja ruokamakkaraa saa nimittää A-luokan makkaraksi, kun se täyttää seuraavat ehdot:
- valmistusaineena käytetyn lihan ja muiden lihaan verrattavien valmistusaineiden yhteismäärä on vähintään 63 painoprosenttia valmiista elintarvikkeesta.
- Muina lihaan verrattavina valmistusaineina on käytetty vain elimiä, silavaa ja muuta rasvakudosta, kamaraa ja siipikarjan nahkaa.
- Eliminä on käytetty vain kieltä, sydäntä tai maksaa.
- Kamaraa tai siipikarjan nahkaa saa käyttää enintään 6 painoprosenttia valmiista elintarvikkeesta.
- Valmistusaineena ei ole käytetty tärkkelystä eikä perunajauhoa.

Snellmanin A-luokan makkara:
- Sisältää reilusti suomalaista lihaa
- ei natriumglutamaattia
- ei prässilihaa
- ei kamaraa tai elimiä
- ei lisättyä fosfaattia
- ei siipikarjanlihaa tai nahkaa

Mitä on makkara?
Tämäkin päätös on nyt siirtynyt historiaan 1.7.2012, mutta näin Kauppa- ja teollisuusmineisteriö määritteli makkaran:
Makkara on suoleen (luonnonsuoli tai keinosuoli) tai muuhun päällykseen tai muottiin tehty, yleensä "pötkömäinen" lihavalmiste, jonka oleellisena valmistusaineena on liha (KTM:n päätös 5.3.1996/139).

Makkarasta löytyy merkintöjä kautta historian, Sumerilaisilta (nykyinen Irak), jo 3000 eaa. Kiinalaiset savustivat makkaroita jo 589 eaa. Makkara on ollut ihmiselle tärkeä kautta aikojen.

Suomalainen makkarakulttuuri, kuten myös Snellmanin makkarakulttuuri on saanut paljon vaikutteita Saksasta. Edelleenkin tuotekehityksemme työskentelee saksalaisten makkaramestareiden kanssa, pitkä yhteistyö on tuonut monta hyvää ystävää niin Saksasta kuin muualta maailmalta.

Luonnonsuoli ja keinosuoli
Makkara valmistetaan joko luonnonsuoleen tai keinosuoleen. Keinosuoli on tavallisempi ns. uunimakkaroissa. Luonnonsuoli on puhdistettua suolta, yleensä lampaan tai sian. Keinosuoli on valmistettu kollageenista, selluloosasta tai synteettisestä kuidusta. Kollageenisuolia (proteiini) löytyy niin syötäviä kuin ei syötäviä. Synteettisistä kuorta, yleensä polyamidia, ei voi syödä vaan se poistetaan ennen käyttöä.

Makkaratietoa:
Lihatiedostus 
Lihakeskusliitto 
Savolainen makkarakerho 
Makkarasanoja 
 

Kirja-arvostelu ”Pihvi, T-luupihvistä thaimaalaiseen pihvisalaattiin” kirjoittanut Paul Gayler
Illallinen, kahden viikon kuluttua, kuudelle hengelle. Ei hätää… Olet valmistautunut. Pidetään nyyttikestit. Ei allergioita ja kaikki syövät lihaa. Jee, kaikki ovat tulossa! Sitten jää vain jäljelle tärkein kysymys. Mitä ihmettä valmistan vierailleni? Tällä kertaa kaikki toivoni on Paul Gaylersin ”Pihvi”-kirjan varassa. Eiköhän tämä mestarikokki auta minua löytämään pääruoan, josta kaikki vieraat pitävät?

Kuka on kokki Payl Gayler?
Paul Gayler on jo vuodesta 1991 työskennellyt pääkokkina Lontoossa, Hyde Parkin kupeessa sijaitsevassa, 5-tähden hotellissa The Lanesboroughissa. Hän on kirjoittanut yli 20 ruoka-aiheista kirjaa ja on tunnettu vieras useissa ruokaohjelmissa televisiossa.

Paul Gayler on erityisen tunnettu euroaasialaisesta menustaan ja siitä, että hän on nostanut kasvisruoan gourmet-tasolle. Englannissa hänet on nimitetty MBE:ksi (Member of the Most Excellent Order of the British Empire) palveluksestaan hotelli- ja ravintola-alalla ja hyväntekeväisyydestä.

Grillipihvi, pihvi pannulla, paisti vai pata?
Sen kyllä huomaa että Gayler johtaa luksusravintolaa. Kirja ”Pihvi T-luupihvistä thaimaalaiseen pihvisalaattiin” hohtaa hienouksia ja erinomaisia toteutuksia. Teksti, kuvat, reseptit, annosten asettelu – kaikki on puhuttelevaa ja hienosti tehty. Ja ne pienet yksityiskohdat, kuten uusi ja luova alusta jokaiselle aterialle, tuovat sen pienen lisän joka tekee keittokirjasta mielenkiintoisen ja saa kääntämään innokkaasti seuraavalle sivulle.

Ensimmäisellä vilkaisulla en löytänyt yhtään reseptiä, joka sopisi illalliselleni, mutta sen sijaan sain perusteellisen perehdytyksen pihvien ihanaan maailmaan, kasan valmistusvinkkejä, lisukeideoita ja sopivia kastikkeita pihveille.

Kirja on jaoteltu osioihin "Helpot grillipihvit", "Pannussa paistettavat pihvit", "Perinteiset paistit", "Padat ja piirat", "Kevyet pihviruoat". Kaikilla osioilla on paikkansa ja ne sisältävät omat yllätyksensä. Gaylersin stroganoff herautti veden kielelle, ja kebab vihreällä teellä (!)maustettuna innostaa kokeilemaan. Kirja haastaa minua kokeilemaan Wellingtonin pihviä, mutta palaan kuitenkin jatkuvasti herkullisten paistien pariin.

Valmistaisinko perinteisen paahtopaistin? Maukasta paahtokylkeä? Vai kokeilisinko kuitenkin jotain uutta? Äskettäinen Italian matkani tarjosi useita gourmet-elämyksiä ja lankesinkin sitten kokeilemaan Italialaista liharuokaa. Annas kun esittelen kuuden hengen illallisen pääruuan – Naudan sisäfilee täytettynä pecorino-rosmariinipestolla.

Pöytä on katettu!

Tekeekö mielesi jo herkullista pihviä?
Osta kirja täältä.
 

”Saako siihen tosiaan laittaa lisää lihaa?”, kysyy nuorempi tuotekehittäjä uuden Kunnon lenkkimakkaran mainoksessa. Kysymys esitetään hieman koomisesti alleviivaten, mutta se on sidottu tukevasti tosielämän valmistusperiaatteisiimme.

Lihaa pitää olla paljon. Lihatuotteitahan meillä sentään tehdään. Korkean lihapitoisuuden ansiosta maku on mielestämme paljon parempi ja puhtaampi. Eikä sitä tarvitse vahvistaa keinotekoisesti. Kun lihaa on paljon, voi lisäaineitakin käyttää vähemmän. Lenkkimakkarassa ei ole esimerkiksi lainkaan lisättyä fosfaattia (E450, E451).

Kunnon lenkkimakkaran valmistuksen periaatteet

Kunnon lenkkimakkara tehdään niin kuin itselle tehtäisiin. Siksi reseptin kehittelyssä ei lähdetty siitä miten lenkkimakkara tehtäisiin mahdollisimman paljon raaka-aineita säästellen. Sen sijaan haluttiin tehdä hyvän makuinen ja mahdollisimman luonnollinen makkara – lihaa säästelemättä. Sen valmistuksessa noudatetaan periaatteita, joiden mukaan haluamme tehdä kaikki tuotteemme. Lue periaatteistamme lisää täältä.

Käythän kokeilemassa Kunnon lenkkimakkaraa ja kerro mielipiteesi vaikkapa Herra Snellmanin Facebook -sivuilla. 

Kunnon lenkkimakkaran tuotetiedot

• Tuotteiden valmistus
• Ajankohtaista
• Tuotelanseeraukset

• Uunimakkara vuohenjuustolla
• Tomaattinen pasta lenkkimakkarasta

Kunnon lenkki on kunnon ruokamakkara, jossa on runsaasti suomalaista lihaa eikä lainkaan lisättyä fosfaattia tai natriumglutamaattia. Kunnon Lenkki on hyvää sekä lämpimänä että kylmänä. Tänään se päätti ystävystyä hernekeiton kanssa.

Kunnon lenkki, hernekeiton oiva lisuke

Perinteisesti hernekeitto valmistetaan kuivatuista herneistä ja sianlihasta. Hernekeitto on edullinen ruoka ja helppo valmistaa alusta loppuun itse, jos vain aikaa löytyy. Herneitä tulee liottaa yön yli ja keittokin haluaa muhia melko pitkän tovin liedellä.

Kiireisen työpäivän jälkeen ei tulisi mieleenkään ryhtyä monen tunnin hernekeittopuuhaan, pitäähän mäkeenkin ehtiä! Joten avataan purkki tai pari säilykehernekeittoa, pilkotaan Kunnon lenkki kuutioiksi ja ruskistetaan pannulla. Kaikki kattilaan ja ateria on valmis. Jälkkäriksi voi valmistaa laskiaispullia tai pannukakkua vaikka Kirsin Keittiön ohjeen mukaisesti.

Pikainen hernekeitto Kunnon Lenkistä
1 purkki säilykehernekeittoa
250 g Kunnon lenkkiä 
sinappia maun mukaan
sipulisilppua

Pilko lenkki ja ruskista se kevyesti pannulla. Keitä hernekeitto ohjeen mukaan, lisää makkarat, sinappia ja sipulisilppua halutessasi.

Perinteinen hernekeitto
Perinteisen hernekeiton ystävälle löytyy resepti täältä.

Miten hernekeittoa syödään maailmalla?

Ruotsissa keitto tehdään yleensä keltaisista herneistä. Alankomaissa käytetään lihan sijaan makkaraa. Venäjällä keittoon lisätään myös perunaa. Norjassa se syödään kylmänä ja Australiassa siihen laitetaan lihapiirakka kellumaan.

Mikäli Kunnon lenkkiä jäi, voit vaikka kokeilla seuraavia reseptejä:

Tomaattinen pasta lenkkimakkarasta
Perinteinen makkarakastike
Makkarakeitto

Kunnon lenkki maistuu myös laskiaisena!

Meillä Snellmanilla on periaatteita, joita noudatamme tuotteidemme valmistuksessa. Yksi niistä on korkea lihapitoituus.

Tuotteissamme pitää olla paljon lihaa, lihatuotteitahan täällä tehdään. Korkea lihapitoisuus on jo arvo sinänsä, mutta olemme myös huomanneet, että tuotteiden maku on paljon parempi ja puhtaampi kun lihaa on paljon. Tällöin makua ei myöskään tarvitse vahvistaa keinotekoisesti lisäaineilla. Kun lihaa on paljon, voi lisäaineitakin siis käyttää vähemmän. Kaiken kaikkiaan yksinkertainen yhtälö kun sitä ajattelee.

Kokolihaleikkeleissämme on lihaa aina vähintään 80 % ja ruokamakkaroissakin vähintään 70 %, useimmissa vielä reilusti enemmän. Raaka-aineissa ei säästellä vaan lähtökohtana on aina tuotteen paras maku ja rakenne. Lisättyä vettä käytetään vain sen verran kuin on tarpeellista, jotta tuote olisi murea ja mehevä vielä kypsennyksen jälkeenkin.

Tuotteiden lihapitoisuus on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Tuotteidemme käyttäjien vaatimukset ovat koko ajan korkeammalla ja siihen haasteeseen vastaamme mielellämme. Lue lisää periaatteistamme täältä.

• Snellman
• Tuotteiden valmistus
• Ajankohtaista

Pikkutyttönä kävin tädin luona kylässä pääkaupungissamme. Kuten tiedämme, ovat lapset joskus ronkeleita ruuan suhteen, siksi tätini kysyikin mikä on lempiruokani. Siskonmakkarakeittohan se oli silloin ja on vieläkin. Mutta kun piti alkaa syödä, niin ei maistunutkaan! Keittohan oli tehty veteen, äiti teki sen aina maitoon, joka vielä suurustettiin. Ei ollut eräs kuuluisa kokkikaan kuullut, että siskonmakkarakeittoa voisi tehdä maitoon. Olisikohan paikallinen juttu?

Tänä päivänä keitot eivät näytä kuuluvan suomalaisten kymmenen kärjessä – listalle. Suomalaiset suosivat konstailematonta arkiruokaa. Miksi perusruuat ovat niin suosittuja, maunko takia, onko niitä helppo valmistaa, ovatko ne edullisia. Ehkä ne ovat lasten mieleen tai kenties ne ovat lohturuokia, tuttua ja turvallista hektisen elämänmenon keskellä. Oli miten oli, niin lempiruokamme sopivat hyvin nautittaviksi kylminä vuodenaikoina ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ne soveltuvat useimmille meistä.

Kymmenen suosikkisapuskan joukkoon mahtuu peräti neljä jauheliharuokaa: lihapullat, makaronilaatikko, lasagne ja jauhelihakastike. Neljä suosikkiruokaa komeilee sekä vanhimmassa että uusimmassa listassa! Pizza on yrittänyt hurmata suomalaisia jo monen vuosikymmenen ajan, silti se on ujuttautunut suosikkilistalle vasta viime vuosina.

Suomen Gallup Elintarviketieto on listannut suomalaisten suosikkiruokia kohta 30 vuotta aina vuodesta 1985 alkaen. Tuolloin oli munakaskin suosikkilistalla, mutta joutui pannaan pitkäksi aikaa. Muutama vuosi sitten munakas pompahti taas suosikkilistalle ja oli viime vuonna sijalla 8 ennen lämpimiä voileipiä ja jauhelihakastiketta. Top 10:ssä ei ole yhtään keittoruokaa tällä hetkellä, mutta vuonna -85 niitä oli kolme: liha-, kala- ja hernekeitto.

Suomalaisten suosikkiruuat 2012

1.   Pihvi tai leike
2.   Paistettu kala
3.   Lihapullat
4.   Pizza
5.   Uunikala
6.   Makaronilaatikko
7.   Lasagne
8.   Munakas
9.   Lämpimät voileivät
10. Jauhelihakastike

Suomalaisten mieluisimpia ruokalajeja tutkitaan antamalla vastaajille (1 300 kotitaloutta) 50 ruokalajia sisältävä lista. Heitä pyydetään merkitsemään ruokalajit, joita he syövät hyvin mielellään sekä ruokalajit, joita eivät mielellään syö. Mieluisuus määritetään näiden kahden luvun saaman keskiarvon erotuksen perusteella. Tutkimuksen tekijä on Suomen Gallup Elintarviketieto.

8-14 -vuotiaiden lasten lempiruuat 2012

1.  Makaronilaatikko
2.  Kala
3.  Spagetti
4.  Liha, esimerkiksi pihvi
5.  Lasagne
6.  Kana
7.  Jauheliha
8.  Pasta
9.  Perunamuusi
10. Peruna/ranskalaiset

Suomalaisten 8-14 -vuotiaiden lasten lempiruokia tutkittiin avoimella kysymyksellä lempiruuasta. Tutkimus tehtiin Gallup Kanavalla ja Forumissa syyskuussa 2012. Tutkimuksen teki Suomen Gallup Elintarviketieto.

Suosikkiruuat vuonna 1985
1. Lihapullat
2. Jauhelihakastike
3. Makaronilaatikko
4. Porsaankyljys
5. Jauhelihapihvi
6. Lihakeitto
7. Munakas
8. Makkarakastike
9. Kalakeitto
10. Hernekeitto

• Lihapullat
• Jauhelihakastike
• Makaronilaatikko

Mikä ihmeen pulled pork? Pulled pork kuuluu amerikkalaisten bbq-herkkuihin ja on yleensä pitkään kypsytettyä possun kassleria tai lapaa. Mausteseos vaihtelee riippuen missä päin maata tämä valmistetaan.

Perimmäinen ajatus on kypsentää possunliha hitaasti niin mureaksi, että sen voi repiä käsin tai haarukalla. Perinteisesti tämä syödään sämpylän täytteenä, meillä tällä kertaa uuniperunoiden kera.

Pulled pork resepti

800 g kassleria
1 dl ruokosokeria (tai fariinisokeria)
1 rkl Dijon-sinappia
2 tl chilijauhetta
2 tl suolaa
2 tl mustapippuria
3 valkosipulinkynttä
1/2 pulloa tummaa lageria
1 dl valkoviinietikkaa
1/2 dl siirappia
1/2 dl bbq-kastiketta

Tee marinadi ja anna lihan marinoitua jääkaapissa muovipussissa yön yli. Työnnä lihaan paistomittari ja asettele  liha uunivuokaan. Paista 120 asteessa kunnes paistomittari näyttää 93 astetta (noin 5 tuntia). Ota liha uunista ja anna tekeytyä foliossa noin puoli tuntia. Revi liha kahdella haarukalla tai käsin.

Tarjoile uuniperunoiden ja punaisen hillokkeen kera.

Uuniperunat

Halkaise perunat ja sivele öljyllä, ripottele haluamaasi maustetta päälle. Paista uunissa noin 22 min 220 asteessa. Lisää juustoraaste loppuvaiheessa ja paista vielä hetken kunnes juusto on sulanut ja saanut kauniin värin.

Punainen hilloke

800 g kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa

1,5 dl  vettä
2 punaista paprikaa
1 punasipuli
3 punaista chiliä

6 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

3 tl oreganoa

1/2 dl etikkaa

500 g hillosokeria

Pilko tomaatit, paprikat, sipuli, chilit ja valkosipulit pieniksi kuutioiksi. Laita kaikki muut ainekset paitsi etikka ja hillosokeri kattilaan.  Anna porista kasaan noin 20 minuuttia. Lisää hillosokeri ja keitä sokerin ohjeen mukaan. Lisää lopuksi etikka. Anna jäähtyä ja purkita. Tämä sopii erinomaisesti liharuokien lisukkeeksi.

Tämä maistuu milloin vain, ei siis ihme että pulled pork on niin suosittu ruoka!

• Ruokaa maailmalla
• Ruokainspiraatio
• Sesonki- ja juhlaruoka
• Isänpäivä
• Juhannus
• Pääsiäinen

Puhuttiinko viimevuonna muusta kuin Safkaa-keittokirjasta ja avokadopastasta? Safkaa – Parempaa arkiruokaa oli 12. eniten myyty faktakirja vuonna 2012, sitä myytiin huikeat 16 800 kappaletta. Wow! Ei mikään huono saavutus kahdelle ensikertalaiselle kirjailijalle. Odotukset ovat todella korkeat, kun vihdon saan kirjan Safka – Parempaa arkiruokaa käteeni.

Keitä ovat Alexander ja Hanna Gullichsen?
Ravintolat Rafla ja Maxill Helsingissä ovat kokki Alexander Gullichsenin valtakuntia. Täältä saat taatusti trendikkäitä eurooppalaisia aterioita joissa on sitä jotain. Hänen vaimonsa Hanna on freelance-kirjailija ja valokuvaaja, joka kirjoittaa suosittua Chicling-blogia, ja yhdessä he ovat siis suunnitelleet, kokkailleet, valokuvanneet sekä kirjoittaneet tämän keittokirjan.

”Aina on tilaa vielä yhdelle”
Kirja alkaa hyvin, ihastun kirjan paksuihin käsittelemättömiin kansiin ja pieneen kokoon – massiiviset ja paksut keittokirjat eivät yksinkertaisesti sovi keittiöön. Avaan kirjan, tuoksu paksusta, valkaisemattomasta paperista saa minut kikattamaan. Sisäsivun kuvakokoelma kutittaa aisteja vielä enemmän, ilokseni huomaan että myös ruoka on kirjan keskipisteenä, ei kokit, ei maisemakuvat, vaan ruoka! Tätähän juuri keittokirjalta odottaakin, eikö niin?

Kirja on kieltämättä erittäin hyvin kirjoitettu ja maustettu sympaattisilla tarinoilla ja herttaisilla kuvilla. Kirja on omistettu Alexanderin äidille Peggylle, hänen sanontansa “aina on tilaa vielä yhdelle” juontaa siihen, että hänen pitkään ruokapöytäänsä mahtui aina yksi lisää. Tämä ajatus heijastuu kirjasta. Ja niinhän se on, että rakkaus ja yhdessäolo – tästä ruokailussa on kyse. Näistä ajatuksista syntynyt resepti ei voi olla muuta kuin hyvä.

Inspiroivia ja yksinkertaisia arkireseptejä pienellä twistillä
Safkaa sisältää noin 50 helppoa arkiruokareseptiä, Peggy-äidin parhaita vinkkejä, saaristolaisreseptejä, jonkun ravintolaklassikon, ihania reseptejä maailmanmatkoilta ja vinkkejä kokkaamiseen. Reseptit on jaettu luokkiin “Alkuruoat”, “Salaatit, keitot ja pasta”, “Kala ja liha”, “Lisukkeet”, “Jälkiruoat” ja voi onnea kun totean että monet lempiraaka-aineistani kuten kukkakaali, punajuuri, pinaatti, hapankaali, avokado ja luumu ovat päässeet mukaan resepteihin. Kukkakaalisalaattia haluan kokeilla, Pihvi kukkakaalilla kuulostaa myös hyvälle. Ja lopuksi löytyy ruoka, joka sulattaa naisen sydämen ja jota vain ei voi ohittaa.

Lisää avokadopastaa, lisää safkaa?
Minun oli pakko testata avokadopastaa, ja hyvää oli, mutta ei se siltikään saanut aikaiseksi mitään suurempia tunnekohuja. On kuitenkin erittäin hyvä ja helppo tehdä. Pidin siitä, että yhdistettiin voimakkaita ja mietoja makuja, joista jokainen maistui omanaan, jokainen haarukallinen on makujen yllätys. Viimeisen haarukallisen makunautinto maistui juustolle ja raikkaalle persiljalle. Voin hyvin kuvitella, että teen avokadopastaa uudestaan. Kun kuulin huhuja, että Gullichisenin pariskunnan keittokirja numero 2 julkaistaan maaliskuussa 2013, olen jo odotuksia täynnä.

Haluatko sinäkin opetella tekemään parempaa arkiruokaa? Osta kirja täältä.

Olemme matkalla kohti yhä luonnollisempia ja parempia tuotteita. Matka on kuitenkin vasta alussa, vaikka olemme päässeet jo hyvään vauhtiin. Meillä Snellmanilla on jokapäiväisessä työssä aistittavissa palo siihen, miten tuotteet ja asiat ylipäänsä voitaisiin tehdä vielä paremmin. Sen näkee ja kuulee aina käytäväkeskusteluista tuotantoon saakka. Vallalla on oikea tekemisen meininki. Olemme itse omien tuotteidemme suurimpia kriitikkoja ja käyttäjiä, joten on helppo ymmärtää, että kun tehdään myös itselle, halutaan tehdä niin hyvin kuin osataan.

Viime vuosina Snellmanilla on tehty valtava määrä toimenpiteitä tuotteiden parantamiseksi. Emme tuo tuotetta markkinoille ja sen jälkeen unohda sitä. Vaan työmyssy laitetaan joka aamu päähän ja mietitään, onko vielä jotakin millä tästä leikkeleestä, makkarasta tai lihatuotteesta saisi vieläkin parempaa.

Parempi maku on aina pääasia

Snellmanilta on opittu odottamaan tuotteita, jotka täyttävät tiukat vaatimukset muun muassa vähäisten lisäaineiden käytön suhteen. Tämä on tietysti haaste johon me vastaamme mielellämme.

Emme kuitenkaan tee lisäaineiden poistoja siksi, että voisimme sanoa poistaneemme jotakin, vaikka sekin on tärkeää. Lähtökohtana kehitykselle on aina tuotteen maku. Eli saadaanko näillä toimenpiteillä aikaiseksi tuote, joka maistuu paremmalta, on luonnollisempi tai muuten ominaisuuksiltaan parempi.

Valitsemamme tie pyrkien kohti yhä luonnollisempia tuotteita ottaa aikansa, mutta olemme mielestämme hyvässä vauhdissa. Ja paljon on vielä tehtävää.

Kuuntelemme koko ajan palautetta tuotteidemme käyttäjiltä ja haemme ratkaisuja miten voisimme vielä parantaa. On mukava huomata, että meitäkin kuunnellaan silloin kun meillä on kerrottavaa. Jatkuvan kehittämisen myötä viiden vuoden kuluttua syödään todennäköisesti hyvin erilaista makkaraa kuin tänä päivänä – mutta mikäli se on meistä kiinni, vieläkin parempaa.

Kun lihaa on enemmän, voi lisäaineita olla vähemmän.

Panostamme kaikkein eniten niihin tavallisiin tuotteisiin, joita käytetään joka päivä ja jotka siksi ovat meille niitä kaikkein rakkaimpia. Jos ajatellaan uusimpana esimerkiksi Kunnon lenkkimakkaraa, niin näimme että oli selvä tilaus lenkille, jossa on paljon lihaa ja vähän lisäaineita. Me Snellmanillakin halusimme itse kuluttajina sellaisen valikoimiimme. Niinpä tartuimme toimeen ja kehitimme Kunnon lenkkimakkaran. Loppujen lopuksi paras maku ja rakenne muodostui siitä, että lihaa laitettiin 77 %.

Samalla kun laitoimme tuotteeseen runsaasti lihaa, pystyimme jättämään pois lisätyn fosfaatin (E450, E451). Tämän fosfaatin poistoon liittyvän ongelman olimme ratkaisseet jo aiemmin Kunnon nakkimakaroiden sekä Eetvartti ja Iivari -grillimakkaroiden kohdalla, jotka ovat myös erittäin lihaisia makkaroita. Luonnollisesti teimme Kunnon lenkkimakkaran samoja oppeja käyttäen.

Vuosien mittaan on syntynyt monia periaatteita, jotka ohjaavat tuotteidemme kehittämistä ja valmistamista. Emme nimeä näitä  kuitenkaan periaatteiksi, ennen kuin ne koskettavat kaikkia tuotteitamme tai vähintäänkin isoja tuoteryhmiä

Snellmanin periaatteita

1.     Korkea lihapitoisuus
2.     Ei kamaraa
3.     Ei natriumglutamaattia
4.     Ei koneellisesti eroteltua lihaa
5.     Ei lisättyä fosfaattia (ruokamakkarat)

Periaatteistamme voit lukea lisää täältä.

Kuten kaikki matkat, tämäkin on antoisampaa tehdä hyvässä seurassa. Toivomme, että nautit tuotteistamme jatkossakin ja annat kehitysehdotuksia tai kiitosta silloin kun paikka on – niistä tiedämme olevamme oikealla tiellä.
 

• Snellman
• Tuotteiden valmistus

• Kunnon lenkkimakkara 500 g
• Eetvartti
• Iivari
• Kunnon nakkimakkara

Kevät tekee jo tuloaan ja ulkoilu maistuu auringonpaisteessa. Mukaan retkelle evääksi sopii vaikka makkara-papupata ruokatermokseen ja jälkiruoaksi tietenkin lämmintä kaakaota.

Pataruoat ovat yleensä edullisia valmistaa ja riittävät monelle – maukasta kotiruokaa siis. Pataruoka vain paranee seuraavaan päivään, joten sitä kannattaakin keittää reilusti. Vain mielikuvitus on rajana pataa tehdessä, tässä kuitenkin yhden makkara-papupadan resepti.

Makkara-papupata
500 g Kunnon lenkkimakkaraa
1 pkt pekonia
1 punasipuli
1 keltainen sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 prk kidney-papuja
1 prk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 prk herkkusieniä (tai tuoreita pilkottuna)
1 punainen paprika
1 prk tomaattimurskaa
2 tl rosmariinia
5 dl vettä
3 rkl vasikkafondia
1 tl suolaa
1 ½ tl rouhittua mustapippuria
voita paistamiseen

Pilko ja kuullota sipulit. Leikkaa makkara paloiksi ja ruskista. Murskaa valkosipuli ja pilko paprika. Valuta pavut ja herkkusienet (tai pilko tuoreet herkkusienet). Kaada kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä noin puoli tuntia.

Mukavia herkutteluhetkiä makkara-papupadan kera kevätauringossa!

Snellman on valmistanut maan mainioita meetvursteja jo yrityksen perustamisesta lähtien, vuodesta 1951. Valmistus alkoi pienestä mutta kaikki haluttiin silloinkin tehdä niin kuin itselle tehtäisiin.

Meetvurstin historia Piispankadulta omaan Salamitaloon

Snellmanin ensimmäinen tehdas perustettiin Pietarsaareen Piispankadulle. Meetvurstien valmistus alkoi samaan aikaan. Meetvurstien savustusta varten tehtiin oma tilansa ja makkaratangot savustettiin savustustilan lattialle levitetyillä leppäpuruilla. Sen jälkeen meetvurstitankojen väleihin laitettiin suolaa ja katajanoksia. Tätä kutsuttiin kuivasuolaukseksi.

Snellmanilla meetvursti viipaloitiin ja pakattiin valmiiksi muovipusseihin jo aikaisessa vaiheessa, kun muut myivät sitä vielä tankotavarana. Siinäkin suhteessa taidettiin olla edelläkävijöitä.

1960-luvulla meetvurstin savustaminen automatisoitui, kun Saksasta hankittiin uudenaikainen savustusuuni laitteineen. Uuni oli lajissaan ensimmäinen Suomessa ja sitä käytiin ihmettelemässä eri puolilta maatamme. Vuonna 2009 oli aika ottaa käyttöön Suomen ensimmäinen kokonaan meetvurstin valmistukselle omistettu tehdas, Herra Snellmanin Salamitalo. Uudessa Salamitalossa hyödynnetään automatisoinnin lisäksi henkilöstön käsityötaitoja. Vain näin voimme taata parhaan mahdollisen laadun.

Meetvurstin historia Snellmanilla on täynnä monia makuja, mutta aina on tehty niin kuin itselle tehtäisiin – vain sillä tavalla tulee hyvää.

VASTAA OIKEIN JA VOITA!

• Kotimainen meetvursti
• Kevyt kotimainen meetvursti
• Kotimainen valkosipulimeetvursti

Pelko on kaikille ihmisille ja eläimille yhteinen tunne, joka liittyy tavallisesti todellisen ulkoisen vaaran havaitsemiseen, ja jonka oireet ovat sisäinen jännitys, levottomuus, kauhun tai paniikin tunne. Pelkoa esiintyy useilla eläinlajeilla ja niiden pelkoreaktiot muistuttavat toisiaan, esim.  pakeneminen ja puolustautuminen. Psykologi nimeltä Seligman sai kokeessaan hiiren pelkäämään summeria. Aina kun summeri soi, hiiri sai sähköiskun. Lopulta hiiri hyppäsi penkille aina summerin soidessa, vaikkei mitään sähköiskua tullutkaan. Kun hiirtä estettiin hyppäämästä, pelko katosi. Joitakin pelkoja voi vastaavalla tavalla sammuttaa myös ihmisillä.

Pelkoon reagoidaan yleensä tunnetason lisäksi fyysisesti. Pelätessä ihminen erittää stressihormooneja, esim. adrenaliinia ja kortisolia. Koska ihminen on psyykkis-fysiologinen kokonaisuus, liittyy kaikki tunnetilamme suoranaisesti myös hyvinvointiimme. Lopputuloksena voi olla tilanne, jossa aikuisena kunnolla pelännyt ihminen välttelee kaikkea, mikä mahdollisesti voisi aiheuttaa pelkoa ja sen tuomaa epämukavaa tunnetilaa ja huonoa vointia. Pelkääminen on kivuliasta ja se aiheuttaa joskus myös agressiivista puolustautumista. Itsensä sisään sulkeminen tuskin kuitenkaan ratkaisee ongelmaa.

Mielestäni nykyihmisellä länsimaissa on aika vähän todellisia pelkäämispaikkoja. Siitä seuraa, että tottumattomana ihminen reagoi aika tyhmästi pelätessään. Summerina toimii jollekin natriumglutamaatti ja aspartaami, toiselle ydinasevarustelu, eurokriisi tai muutos. Entä jos en osaa, mitä jos näytän tyhmältä? Reaktio on pelkääjässä ihan ilman summerin jälkeistä sähköiskua. Viime päivien aikana olen törmännyt ihmisiin, jotka pelkäävät jopa venyttelyä ja hengitysharjoituksia. Toivoisin ainakin, että pelko olisi omaasi. Silloin voit tehdä asialle jotain, hankkia pelkosi aiheuttajasta tietoa, mahdollisesti altistaa itseäsi sopivassa määrin ja sitä kautta päästä eroon pelostasi. Pelosta vapautuvan energian voi sitten käyttää vaikka lenkillä käymiseen. Nythän lenkkiä ei estä edes pelko liukastumisesta!

Syvän tummanpunainen, sopivan savuinen ja täyteläisen makuinen meetvursti kruunaa parhaan voileivän, mutta miksi se maistuu niin hyvältä? Katso videolta miten meetvurstin hyvä maku syntyy.

Hyvän meetvurstin valmistus vaatii aikaa

Meillä Snellmanilla tuotteet tehdään niin kuin itselle tehtäisiin. Meetvurstin valmistaminen on tarkka prosessi jossa tarvitaan sekä ammattitaitoa että intohimoa. Jokaisen meetvurstinvalmistajan tulee hallita täydellisesti kolme asiaa – hyvät raaka-aineet, kutteriprosessi ja jälkikypsytys. Onnistuminen riippuu paljon kokemuksen tuomasta taidosta käsitellä meetvurstia valmistuksen eri vaiheissa. Kiireelle ei meetvurstin valmistuksessa ole sijaa.

Hyvä meetvursti vaatii korkealaatuiset raaka-aineet

Meetvurstin pääraaka-aineina käytetään vain korkealaatuista suomalaista naudanlihaa, porsaanlihaa ja silavaa. Lisäksi yksi tuote valmistetaan suomalaisesta kalkkunanlihasta. Snellmanin tuotteissa ei käytetä hevosenlihaa. Lihan laadulla on suuri vaikutus tuotteen makuun.

Aito savustus leppälastuilla

Snellmanin meetvurstit savustetaan aidolla savulla, joka saadaan koivusta ja leppälastuista. Ne viettävät aikaa savustusuunissa noin seitsemän päivää. Meetvurstin savuinen aromi voidaan saada aikaan myös savustusnesteellä, mutta tällöin jäädään ilman savustuksen antamia säilyvyyttä parantavia ominaisuuksia ja hienostuneempaa makua.

Pitkä jälkikypsytys kruunaa maun

Meetvurstitankoja jälkikypsytetään kolmesta viiteen viikkoa suuressa, hyvin ilmastoidussa jälkikypsytystilassa. Sen aikana aikana meetvursti menettää jopa 30 % nesteestään ja painostaan. Ammattitaitoinen henkilöstö valvoo jälkikypsytystä ja  tietää miltä valmis meetvursti tuoksuu ja näyttää.

Nyt tiedät mistä Snellmanin meetvurstin hyvä maku syntyy. Nautinnollisia meetvurstihetkiä!

VASTAA OIKEIN JA VOITA!

• Kotimainen meetvursti
• Pippurinen meetvursti
• Kevyt kalkkunameetvursti

Äskettäin näin lehdessä jutun, jossa kerrottiin viime vuonna ilmestyneestä kirjasta ”Parasta maatiaisruokaa”. Voi miten ihana sana tuo maatiainen onkaan.  Maatiaiskissa ja maatiaispossu ovat monille tuttuja sanoja ennestään, mutta mikä maatiainen oikein on.

Maatiaiseläin tai –kasvi on syntynyt luonnollisen kehityksen tuloksena, pitkän ajan kuluessa. Maatiaisroduilla on kyky sopeutua vaativiin ilmasto-olosuhteisiin ja yksipuoliseen ravintoon, kyky liikkua vaikeakulkuisessa maastossa ja ne ovat myös hyvin vastustuskykyisiä eläintaudeille. Maatiaistuotteiden sanotaan olevan usein maukkaampia kuin kaupallisten rotujen vastaavat tuotteet.

Näitä paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita, usein täysin risteytymättömiä kotieläinrotuja alettiin kutsua maatiaisiksi 1800-luvulla. Alkuperäis- eli kotoperäisiä eläinrotuja on Suomessa enää vain muutamia. Itäsuomalainen karjarotu Kyyttö on tällä haavaa tunnetuin maatiaisrotu. Maatiaisnaudoista mainittakoon myös Lapin valkoinen, joka on Pohjoissuomalainen maatiaisrotu ja Länsi-Suomen ruskee. Alkuperäisrotua edustavat myös Suomenhevonen, Suomenlammas ja Suomenvuohi.

Mutta oletteko kuulleet mustista mehiläisistä, jotka keräävät meden kanervasta?  Mustat mehiläiset valloittivat Pohjolan jääkauden jälkeen ilmaston lämmettyä. Nykyään tämän rodun kasvattajia on Suomessa harvakseltaan.

Mustia maatiaisia on muitakin kuten Ruotsin musta kana ja mustat perunat.  Kainuun musta peruna tunnettiin myös nimillä Karungin musta, Kuusamon tumma, Lopen musta, Musta maatiainen, Mustaperuna ja Vanha musta.

Viljellyistä maatiaisista mainittakoon kaskinauris, ruis, mustaherukka, omena (Huvitus) ja juhannusruusu.

Kana on kotoisin Kaakkois-Aasiasta, jossa sitä jo 4000 - 5000 vuotta sitten alettiin pitää kotieläimenä. Maatiainen ry on valinnut kanan tämän vuoden maatiaiseläimeksi. Maatiainen ry. on aatteellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on vaalia vanhoja viljelykasveja, alkuperäisiä kotieläinrotuja ja luonnon monimuotoisuutta.

Kun nyt tutustuin tähän ”maatiaiseen” lähemmin, niin siitä huokuu sitkeys, luonnonmukaisuus, lempeys ja puhtaus. Ja silmiin piirtyy kuva rauhallisesta maalaismaisemasta kukkaniittyineen ja koivukujineen, lammaskatraineen ja juhannusruusuineen. Kesää ja maalaismaisemaa odotellessa ryhdytään valmistamaan maatiaisruokaa ja vaalimaan perinteitä.

Mikäli kiinnostuit maatiaisista voit tutustua aiheeseen lähemmin seuraavien lähteiden avulla:
Kirja:”Parasta maatiaisruokaa” (Christer Lindgren, Mikko Kautto ja Hannu Heikkinen)

Linkit:
Maatiainen.fi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT on Suomen johtava ruokajärjestelmän vastuullisuutta, kilpailukykyä ja luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä kehittävä tutkimuskeskus. Toimimme maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa. 
MTT/Tutkimushanke

Meetvurstin raaka-aineina käytetään 100 %  suomalaista naudanlihaa, porsaanlihaa ja silavaa. Lisäksi yksi tuote valmistetaan suomalaisesta kalkkunanlihasta.

Lihan laadulla suuri merkitys

Meetvurstiin käytettävän lihan tulee olla ensiluokkaista, koska lihan laadulla on meetvurstin valmistustavan vuoksi suuri vaikutus tuotteen makuun. Siksi kaikki tuotteissamme käytetty porsaan- ja naudanliha on sataprosenttisesti suomalaista ja peräisin omilta perhetiloiltamme.

Perhetilat ovat tärkeä linkki laatuketjussa ja toimivat yhtenä takuutekijänä Herra Snellmanin laadulle. Nämä Maatilan Parhaat -alkutuotantokonseptia noudattavat tuottajat työskentelevät yhteistyössä Snellmanin kanssa tuottaakseen korkealaatuista ja turvallista lihaa myös meetvursteihimme. Avainsanoja yhteistyölle ovat avoimuus, jatkuva kehitys ja luottamus.

Meetvurstin muita raaka-aineita

Muita raaka-aineita ovat muun muassa suola, mausteet, sokeri, kuivumisprosessin käynnistävä starterkulttuuri ja nitriitti. Käytettävä suola ei saa sisältää vettä sitovia fosfaatteja. Nitriitti ehkäisee bakteerien kasvua ja antaa meetvurstille sen kauniin värin. Huolellisesti suunniteltu maustesekoitus antaa tuotteelle hienostuneen maun. Tavallisimpia mausteita ovat korianteri ja erilaiset pippurit, mutta reseptit sisältävät toisinaan myös chiliä, paprikaa ja valkosipulia.

Snellmanin periaatteita meetvurstin valmistuksessa:
- 100 % suomalaista, korkealaatuista lihaa
- Aito savustus koivulla ja leppälastuilla
- Pitkä jälkikypsytys

VASTAA OIKEIN JA VOITA!

• Ohuen ohut meetvursti
• Kevyt kalkkunameetvursti

Snellmanin suosituin meetvursti on Kotimainen meetvursti. Sitä kehitettäessä tavoitteena oli valmistaa Suomen paras meetvursti. Kotimainen meetvursti on kylmäsavustettu aidolla savulla kuten kaikki meetvurstimme ja sitä on jälkikypsytetty pitkään. Lisäksi Kotimainen meetvursti on pakattu helppokäyttöiseen pinopakkaukseen ja siivut irtoavat helposti toisistaan.

Maku syntyy mausteilla, savustuksella ja jälkikypsytyksellä

Kaikki meetvurstimme tehdään 100 % suomalaisesta lihasta. Makuerot eri meetvursteissa syntyvät pääosin mausteilla sekä savustus- ja jälkikypsytysaikaa vaihtelemalla. Pippurisen meetvurstin salaisuus on hieno pippurireuna. Voileipämeetvurstin suosio johtunee hyvän maun lisäksi neliskanttisesta muodosta, ja meetvursti sopiikin mainiosti oikean muotoiselle leivälle.

Snellmanin suosituimmat meetvurstit Top 5:
1. Kotimainen meetvursti
2. Kevyt kotimainen meetvursti
3. Voileipämeetvursti
4. Kevyt meetvursti
5. Pippurinen meetvursti

Kuten suosituimpien meetvurstien lista osoittaa, perusmaut ovat suosiossa myös meetvursteissa. Meillä Snellmanilla tehdäänkin kaikkein eniten tuotekehitystyötä juuri näiden perustuotteiden parissa, koska niistä me eniten pidämme ja siksi haluamme tehdä ne niin hyvin kuin osataan. Hyvääkin voi aina parantaa, sanotaan.

Testaa onko Kotimainen meetvursti myös sinun mielestäsi Suomen paras meetvursti.

VASTAA OIKEIN JA VOITA!

• Kotimainen meetvursti
• Kevyt kotimainen meetvursti
• Voileipämeetvursti
• Kevyt meetvursti
• Pippurinen meetvursti

Pipsa Hurmerinta inspiroi uusiin kokeiluihin keittiössä

Entinen supermalli, bloggaaja ja ohjelman vetäjä kokkikirjan kirjoittajana. Minun täytyy tunnustaa, että olin aika ennakkoluuloinen tutustuessani keittokirjaan ”Pipsan keittiössä”. Mutta muutaman sivun jälkeen olin myyty. Pipsa tietää mistä puhuu ja osaa todella innostaa ruoanlaittoon. Tule mukaan ruokaseikkailuun kaikille aisteille.

Kuka Pipsa Hurmerinta on?
Ihastuttava Pipsa Hurmerinta on kuten sanottu entinen supermalli, bloggaaja ja Top Chef  –ohjelman vetäjä. Hänellä on myös oma catering-yritys, on Flow Festivaalilla ruokineen, valmistui ravintolakokiksi 2009 ja viime vuonna häntä sai tituleerata kokkikirjan kirjoittajaksi. Kokkikirja Pipsan keittiössä” on monipuolinen keittokirja ja yhteistyössä valokuvaaja Nina Merikallion kanssa he ovat luoneet lukemisen arvoisen keittokirjan.

Yksinkertaisia, monipuolisia, suomalaisia ja kansainvälisiä ruokia limittäin ja lomittain
Tämä keittokirja on todellinen potpourri. Limittäin ja lomittain yksinkertaisia ja monipuolisia ruokia, joiden reseptit ovat kaikista maailman kolkista. Mainittakoon brooklyniläinen suklaapiirakkaresepti, ranskalainen jänispaisti, vinkit taivaallisten, japanilaisten papujen valmistamiseksi, jännittävät juomareseptit ja särkipihvien valmistaminen perheateriaksi. Välillä tuntuu olevan runsauden pulaa kaikesta, mutta eri reseptit kuuluvat kuitenkin selkeästi jaoteltuina lukemista helpottaviin kategorioihin ”Aamuun”, ”Alkuun”, ”Janoon”, ”Nälkään” ja ”Himoon”.

Pipsan ajatuksia ruoasta
On helppoa yhtyä Pipsan ajatuksiin hänen sanoessaan: ”Ruoan ei tarvitse olla vaikeaa, monimutkaista tai kallista, kunhan se on tehty ajatuksella. Oli lautasella sitten hummeria tai kaurapuuroa, ruoka on minulle nautinto ja parhaimmillaan silloin, kun se jaetaan ystävien kesken.” Tuntuu aidolta ja oikealta, että juuri tämäntyyppinen ruokakulttuuri heijastuu juuri tässä keittokirjassa; romanttiset kuvat Pipsasta ystävineen erilaisissa ruokatilanteissa inspiroi lisäämään ruoanlaittoa.  

Ehkä olisi paikallaan kevätjuhla ystävien kesken japanilaiset pavut alkuruokana, grillattua siikaa, perunasalaattia ja suolainen suklaapiirakka á la Brooklyn-ravintola Marvolwe & Sons?

Mikäli innostuit kokeilemaan Pipsan reseptejä, voit ostaa kirjan täältä. Tässä myös oiva vinkki äitienpäivälahjaksi!

Vahvassa makkaramaassa Saksassa on jokaisella maakunnalla oma bratwurstinsa.  Koko, koostumus ja maustaminen vaihtelevat ja eri vaihtoehtoja on lähes viisikymmentä. Bratwurst on joko raaka- tai kypsä ruokamakkara.  Bratwurstiin käytetään yleensä sianlihaa ja se maustetaan yrteillä, sipulilla ja suolalla. Saksassa bratwurstit ovat vahvemmin maustettuja kuin meillä Suomessa.

Bratwurstin syntyjuurista ei ole tarkkaa tietoa. Thyringeriläisillä on aineistoa, jossa tästä kuuluisasta makkarasta on maininta jo vuonna 1404. Toisaalta väitetään makkaran saaneen alkunsa kelttien toimesta ja frankonialaisten kehittäneen bratwurstia edelleen. Oli miten oli, niin makkaralla on pitkä historia ja mielenkiintoiset tarinansa.

 Miksi nürnbergiläiset makkarat ovat niin pieniä, vain noin 7 cm pitkiä ja sormenpaksuisia? Erään legendan mukaan Hans IV Stromer, joka oli tuomari, sai elinikäisen tuomion ilmiantaessaan tärkeän poliittisen salaisuuden. Noina päivinä oli tapana toteuttaa arvovaltaisen vangin yksi kohtuullinen toive. Hänen toiveensa oli saada kaksi bratwurstia päivittäin elämänsä loppuun asti. Joten hänen perheensä valmistivat niin pienen bratwurstin, että sen pystyi sujauttamaan vankilan oven avaimenreiästä. Tänä päivänä Nürnbergiläinen makkara valmistetaan tietyn kokoiseksi ja mausteseoskin on tarkkaan määritelty.

Thüringer Rostbratwurstilla on vuosisataiset perinteet ja mausteinen maku. Yleensä maustamiseen käytetään suolaa, pippuria ja enimmäkseen myös kuminaa, meiramia ja valkosipulia. Thüringer Rostbratwurstin tulee sisältää vähintään 51 % aineksia, jotka ovat kotoisin Thüringenistä. Paikkakuntalaiset nauttivat itse 2/3 vuosittain valmistamastaan 22 000 tonnista bratwurstia.

Herra Snellmanin bratwurst on kypsä makkara ja helppo grillattava, lisäksi se on gluteeniton, laktoositon eikä siihen ole lisätty fosfaattia.

Ole tarkka kypsentäessäsi raakamakkaroita, joita Suomessa myös on tarjolla. Raaka-makkaran voi esikypsentää vesihauteessa ja grillata lopuksi.

Bratwurst-Punakaalipata
1 sipuli
1/4 punakaali
1 rkl voita
1 lihaliemikuutio
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl suolaa
1 pkt Bratwurstia
vettä

Kuori ja pilko sipuli. Suikaloi kaali. Kuullota sipuli ja kaali padassa. Kaada ainekset pataan, lisää vettä niin että kaali peittyy ja anna kiehua  noin 15 min. Paloittele bratwurstit, ruskista pannulla ja lisää pataan. Anna porista liedellä noin 30 min.

Betty

Jenni istuu konsertissa ja kuuntelee 9-vuotiaan poikansa sellonsoittoa puolitäydessä konsertissa. Takana olevassa tuolirivissä siirrellään tuoleja ja jalkoja, jotta pari vanhempaa  pääsee keskeltä istuinriviä poistumaan 'anteeksi...anteeksi' saattelemana. Kesken sellonsoiton. Kesken konsertin. Mitä näin akuuttia tapahtuu, jotta eri puolilla salia muutaman lapsen vanhemmat tulevat ja menevät omia aikojaan? Onko kuulijakunnassa harvinaisen paljon aivokirurgeja, joita hälytetään biippereillä samaan aikaan?

Onneksi ei ole kyse akuutista aivo-operaation tarpeesta. Kyse on jostain muusta. "Oma poikani soitti jo kappaleensa, joten nyt minun ei tarvitse enää istua täällä. Minullahan on paljon muuta tärkeää tekemistä. Naamakirjaan on voinut tulla kommentti. Greyn anatomian uusinta alkaa vartin päästä." Siellä ne hakulaitteet piippaavat. Entä kaikkien muiden kuuntelurauha? Miten sellonsoitosta nauttiva Jenni voi keskittyä kuunteluun kun lattiaa raapii tuolin jalat? No ei mitenkään. Häiriötä koituu kaikille kuuntelijoille ja itsesäätelykykyään harjoitelleille.

Aina on-line oleville ihmisille on tullut selvästi vaikeammaksi hiljentyä ja rauhoittua. Heti, tässä, nyt ja minä ovat varmaan nousseet suomen kielen frekvenssisanastossa paljon ylemmäksi kuin pari vuosikymmentä sitten. Veikkaan, että nuo sanat ja niiden käyttöä säveltävä käyttäytyminen on osasyy monen ihmisen nouseviin stressikäyriin. Ainainen kiire hermostuttaa jo siinä määrin, että itsesäätelykyky on heikentynyt kun aina "on pakko mennä jo". Ihmisen kyky sietää minkäänlaista epämukavuutta heikentyy. Käyttäytyminen näyttää monesti huonosti kasvatetun lapsen käyttäytymiseltä. Harjoituksen puute siirtyy varmaan myös omaan kasvatustapaan. Jos aikuinen ei edes kirkossa jaksa istua hiljaa, miten voi olettaa hänen jälkeläisensä osaavan?

Tarkoitukseni ei ole moralisoida, vaan herättää vastuuntuntoisten ja välittävien ihmisten reaktio. Kaikilla on oikeus protestoida häiriköiden käytöstä vastaan. Yläluokalla joku joutuu kuuntelemaan musiikkia korvanapeista voidakseen keskittyä oppiaineeseen melun keskellä. Melu syntyy siitä kun muut oppilaat juttelevat niitä näitä kesken tunnin. Sananvapauttako? No ehkä ei kuitenkaan. Bristande diciplin eli poikki menevää kurinpitoa näin vapaasti käännettynä. Toista ei kunnioiteta sen vertaa, että annetaan hänelle oppimisrauha. Sinnikäs ja energinen opettaja jaksaa puolustaa oppimishaluisten oikeuksia ja harjoittaa samalla vähemmän kiinnostuneiden itsesäätelykykyä. Win win tilanne siis.

Itsesäätelykykyä voi harjoitella ihan itsekin. Sosiaalista epäterveyttä voi koitua itselle ja muille jos itsesäätelykyky on päässyt liian venyneeseen tilaan. Kaikki asiat joita ihminen ei harjoittele hän myös menettää. Use it or lose it, kuuluu sanonta. Kuri kuuluu luokkahuoneisiin, konserttisaleihin ja kirkkoihin. Hiljaa aloillasi -harjoittelun voi aloittaa laittamalla puhelimen kiinni ja nettiyhteyden poikki pariksi tunniksi joka päivä. Tee testi: kuinka monta tuntia kestät ilman puhelinta, TV-tä, tietokonetta tai jotain muuta virikettä? Voit yllättyä siitä, miten hienoja ajatuksia omat aivosi voivat kehittää! Tai miten rentouttavaa on ajatella ei yhtään mitään. Hetken harjoiteltuasi huomaat pian pystyväsi ohittamaan karkkihyllyn kaupassa, hymyilemään kun joku kiilaa jonossa eteesi tai tekemään vielä kolme jalkakyykkyä vaikka reisilihakset melkein jo leimahtavat tuleen. Tunnen monta itsesäätelykyvyn mustan vyön ansainneita. Harjoitus tekee mestarin. Lajissa kuin lajissa.

//Annika